Kallion kirkko

Sadan vuoden ajan Kallion kirkon torni on noussut korkealle kattojen yläpuolelle ja kirkosta on muodostunut koko kaupunginosan tunnus. Kirkko vihittiin käyttöönsä syyskuussa vuonna 1912. Sen kautta ovat kulkeneet sadat tuhannet helsinkiläiset.

Yhä edelleen Kallion kirkko on yksi kaupungin keskeisimmistä niin kaupunkikuvallisesti kuin toiminnallisestikin. Tämän vuoden ajan satavuotiaassa kirkossa juhlitaan eläen tätä päivää ja muistaen sen pitkiä perinteitä.

Kirkkosalin kanssa samassa tasossa on toimituskappeli. Kirkon alle valmistui vuonna 1991 uurnaholvi ja sinne haudattujen muistolaatat ovat kirkkosalissa. Vainajien muistelupaikat kirkkosalin sivulehterien alla uudistettiin 2011. Viimeisen leposijansa Kallion kirkosta voivat saada helsinkiläiset ev.lut. seurakuntien jäsenet. Rakennuksen sivuosissa toimivat vuosisadan lopulle saakka suomen- ja ruotsinkieliset kirkkoherranvirastot. Alun perin itäsiivessä on sijainnut myös ylivahtimestarin asunto. Nykyisin kaikki nämä tilat ovat kokous- ja aputiloja.

Kallion kirkko on verhoiltu Uudenkaupungin graniitilla, mutta sen runko on rakennettu punatiilestä. Ristin huippuun on maan pinnasta 64 metriä, meren pinnasta 94 metriä. Tornissa on Saksassa valetut seitsemän pronssikelloa, jotka soittavat päivittäin klo 12 ja 18 Jean Sibeliuksen niille säveltämän sävelmän.