Syksyn teatterihelmiä

Syksyn 2017 teatteritarjonta on taas runsasta ja monipolvista. Poimimme suuresta teatteritarjonnasta joitain kiinnostavia tapauksia, joihin raatimme voi suositella tutustumaan tarkemmin. Mukana vinkeissä on tanssia, kokeellista esitystaidetta, farssia, klassikkoa sekä musiikki- ja lastenteatteria.

Haluatko nähdä klassikon, joka ei ole todellakaan pölyttynyt?  

Kuva: HKT/ Mirka Kleemola

Helsingin Kaupunginteatteri on avannut jälleen ovensa kahden vuoden remontin jälkeen. Entistä hienommissa tiloissa voi juhlistaa teatterin 50-vuotissyntymäpäiviä katsomalla esimerkiksi Kultaisen vasikan. Suuren näyttämön Myrskyluodon Maijan varjoon on turhaan jäänyt tämä Pienen näyttämön esitys. Kultainen vasikka on räväkän ohjaajan Heidi Räsäsen raikas tulkinta Maria Jotunin sadan vuoden takaisesta klassikosta.

Yleisö saa nauraa vedet silmissä nokkelalle sanailulle ja herkulliselle näyttelijäntyölle. Yhteiskuntakriittinen esitys kertoo ensimmäisen maailmansodan aikaisesta keinottelusta Suomessa, naisten asemasta miesten holhouksen alaisena ja siitä, kuinka rahan tavoittelu saa unohtamaan ne oikeasti tärkeät asiat.

Elisa Helenius / Sateenkaarenmaalari

Kultainen vasikka, Pieni näyttämö, Helsingin Kaupunginteatteri. Esitykset 31.8.2017- 27.12.2017.

Milloin viimeksi iskit kätesi leipätaikinaan?

Miksi esitystaiteen pitäisi rajoittua lavalle? Voiko arki ollakin kauneinta taidetta? Todellisuuden tutkimuskeskus antaa nyt käsin kosketeltavan kokemuksen kaikille meille arjen leipiinnyttämille. Tässä lokakuisessa esityksessä leivotaan nimittäin leipää. LEIPÄ jatkaa TTK:n työ-teemaista esityssarjaa (muita ryhmän tutkimia “saarekkeita” ovat tällä hetkellä mm. Myto-logiikka, Platon ja Sexlab). Leipomo on auki Helsingin taidemuseon HAM-kulmassa Tennispalatsissa.

Etiäinen kävi syksyllä TTK:n Platonin Valtiossa, ja esitys oli upea, hiljainen, mutta voimakas kosketus ideaalisen yhteisön syntymiseen. Työ 5.0. - Leipä vaikuttaa olevan myöskin työpajamainen arjen yhteisperformanssi kohtaamisesta, (leivän)juurista, pysähtymisestä. Luullakseni paras varuste esitykseen osallistumiseen on uusien ihmisten tapaamiseen virittynyt mieli. Entä jos pysähtyisit vuoden pimeimpänä aikana, kuten edelliset sukupolvet ovat tehneet - ainakin hetkeksi?

Eero Tiainen / Etiäinen

Todellisuuden tutkimuskeskus leipoo: Työ 5.0 - LEIPÄ

Millainen on lapsettomuuden ja ruuhkavuodet yhdistävä 2020-luvun startup?

Kuva: KOM-teatteri

Hulvattomista ralleistaan tunnettu KOM-teatteri on näytelmän aiheessa tuntunut löytäneen jälleen ruuhkavuosiaan elävien ja toisaalta lapsettumuudesta kärsivien yhteisen (nauru-)hermoja kutittelevan pisteen.

Esitys kuvaa tulevaisuuden arkea pelottavan todentuntuisesti. Startup-huumassa 2020-luvun GlowHeadz -startup on enemmän kuin työpaikka, se on sitoutunut ja yhteenliimautunut perhe. Sen jäsenet saavat tämän tästä idiksiä maailman pelastamiseksi samalla menestysbisnestä toivoen. Tiimi saa älynväläyksen ja keksii, miten kiireisten lapsiperheiden ja lapsettomuudesta kärsivien ongelmat ratkaistaan nivomalla ne yhteen MyMom-, MyDad- ja MyHome-sovelluksilla. Tilanne on propellipäiden ansiosta näin win-win ja maailma näyttäisi pelastuvan. 

Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanaisen näytelmän absurdi asetelma kuvaa toisaalta tämän päivän start-up -pöhinää ja toisaalta fiktiivistä tulevaisuutta. KOMin luottonäyttelijät Juho Milonoffin, Eeva Soivion ja Niko Saarelan johdolla tuntuvat nauttivan esityksen absurdeistakin kohtauksista, mikä näkyy katsomoon positiivisella tavalla. Esitys kaikessa henkisessä ja fyysisessäkin villeydessään kehoittaa katsojaa pysähtymään ja miettimään, mitä haluammekaan tulevaisuudelta. Esitystä voi hyvin suositella ruuhkavuosiaan elävälle ja niistä vasta haaveilevalle yleisölle.

Kuva: KOM-teatteri
Stadissa.fi / teatterijaosto

MyBaby - komedia tulevaisuuden perheestä

Kaupunginteatterin Peppi Pitkätossu antaa luvan olla taas lapsi 

Kiitetty ja kehuttu Peppi Pitkätossu parin vuoden takaa tekee paluun Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle. Riemukkaan Pepin roolissa vaihtelevat tutut Anna-Riikka Rajanen ja Maija Lang. Astrid Lingrenin ikinuori tarina vuodelta 1945 on yhtä hauska ja tervetullut muistutus leikin ja mielikuvituksen tärkeydestä aikuisten turhantärkeyden keskellä kuin alkujaankin. Värikkyys, vauhdikkuus ja ilo kantavat esitystä alusta loppuun, joskin tunteikas isän ikävöinti -kohtaus tuo myös syvyyttä tarinaan. 

Kaikki roolisuoritukset ovat huippuunsa hiottuja. Kai Lähdesmäki Jymy-Juntusena, Tuukka Leppänen Juppe-poliisina ja Risto Kaskilahti häärii taitavasti niin Kukkasen kuin Jeppe-poliisin rooleissa. \"Sosiaalitantat\" Pepin pierutyynykepposten kohteina kirvoittavat naurun yleisössä niin lapsissa kuin aikuisissakin. Vuonna 2015 Pepin näki yli 50 000 katsojaa, eikä suosio uusintakierroksella näytä laantuneen. Esitystä suositellaan yli 5-vuotiaille.

Stadissa.fi / teatterijaosto

Peppi Pitkätossu, Helsingin Kaupunginteatteri

Lähtisitkö sopivan hämärille, monitaiteellisille jatkoille? 

Tanssiteatteri Sivuun Ensemblen Jatkot lupaa tarkastella elämän jatkoaikaa eri näkökulmista. Mittakaava ulottuu ilmeisesti koko maailmasta ihmiseen yksilönä. Teoskuvaus on sopivan muttei liian hämärä herättääkseen mielenkiintoa. Erityisesti miellyttää monitaiteellisuus: Jatkot yhdistelee tanssia, musiikkia, draamaa ja visualisointia. Esityksen kanssa samana iltana näytetään myös lyhytelokuva The Wunderers.

Näin viime syksynä teatteri Quo Vadiksen ja Sivuun Ensemblen yhteisteoksen Temptation. Pidin siitä kovasti, joten Jatkot kiinnostaa siksikin.

Meri/Kulttuurikuuri

Sivuun Ensemble: Jatkot. Ensi-ilta 18.11.2017 KokoTeatterissa.

Mitä Peggy Pickit näkee?

Näin Anna-Mari Karvosen Svenska Teaternille ohjaaman Peggy Pickit ser Guds ansikte -esityksen jo viime keväänä. Saksalaisen näytelmäkirjailijan Roland Schimmelpfennigin käsikirjoittama tarina ravisuttaa voimalla pikkuporvarillisia kulisseja.

Lääkärit Karin (Minttu Mustakallio) ja Martin (Niklas Åkerfelt) ovat palanneet kotiin oltuaan avustustyöntekijöinä kehitysmaassa. Sinä aikana heidän ystävänsä Frank (Kristofer Möller) ja Liz (Cecilia Paul) ovat rakentaneet materialistista, pikkuporvarillista elämää.

Näytelmässä traaginen kääntyy groteskiksi nauruksi (ja itkuksi). Se kommentoi nykymaailmaa ja osuu suoraan pikkuporvarillisuuden ja ihmisen kaikkivoipaisuuden kipupisteisiin.

Onneksi näytelmästä on neljä lisäesitystä, tällä kertaa tekstitysmahdollisuuden kanssa! Eli kielimuuri ei ole este esityksestä nauttimiseen. 

Susanna Karhapää / Kriitikko salissa

Svenska Teatern: Peggy Pickit ser Guds ansikte

Lisätietoa blogiraatilaisista syksyn teatterihelmien takaa

Kulttuurikuuri on hyväntuulinen kulttuuriblogi, jossa etsitään uusia elämyksiä. Kolmekymppinen Meri Liukkonen tutkailee kulttuuria maallikon näkökulmasta, innostuneena ja suoraan sekä testaa myös pakopelejä.

Sateenkaarenmaalari on 6,5 vuoden ikäinen kulttuuriblogi, jossa esityksiä katsotaan sateenkaarenväristen lasien läpi. Elisa Helenius on kolmekymppinen nautiskelija ja feministi, joka lumoutuu taiteen äärellä. 

Etiäinen on Eero Tiaisen kirjoittama blogi kulttuurista, mediasta ja taiteesta. Eero on kulttuurialan ammattilainen, joka luo immersiivisiä kokemuksia esitystaiteen ja virtuaalitodellisuuden muodossa.

Kriitikko salissa -blogin takana on helsinkiläinen kirjallisuustieteen maisteri ja vapaa toimittaja. Enimmäkseen kirjoitan elokuvista ja tanssista, mutta välillä myös teatterista, musiikista ja kirjallisuudesta. Astu saliin!