Jollaksen kartano

Jollaksen kartano on kaupungin omistama suojeltu historiallinen rakennus.

Kaupungin omistama rakennus oli vuodesta 2015 tyhjillään ja odotti myyntiä huutokaupalla kaupungin työntekijöiden henkilöstöjärjestöjen siirryttyä toisaalle. Kaupungin rakennukselle asettama 60 000 euron vuosivuokra oli lehtitietojen mukaan järjestöille turhan kova. 

Vuonna 2020 uusi yrittäjä Antti Tuomola solmi kartanosta vuokrasopimuksen kaupungin kanssa. Korona-ajan haasteiden ja muiden vuokralaisen ja Tilakeskuksen välisten hankaluuksien johdosta vuokrasopimus päättyi keväällä 2021.


Jollaksen kartanon julkisivu. Kuva: Juho Nurmi, Helsingin kaupunginmuseo

Kartanon historia

Jollaksen kartanon omisti 1800-luvun loppupuolella kirkkoherra Pettersson ja tämän jälkeen asemapäällikkö Robert Rosvall. 1900-luvun vaihteessa sen osti varatuomari A. Laurell ja tämän jälkeen Tavaststjernan perheen omistukseen. Kartanon päärakennuksen rakennutti 1919 varatuomari, pankkiiri Viktor Alexander Tavaststjerna. 

Vuonna 1920 Jollaksen kartanon maat jaettiin Tavaststjernan sisarusten kesken. Viktor Tavaststjerna eli kartanon alueen jonka jälkeen kartano jäi hänen leskelleen Gurli von Pfalerille. 1940-luvulla kartano myytiin Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK:lle, joka vuonna 1981 hieroi alueesta kauppoja Polar-Rakennusosakeyhtiön ja Rakennustoimisto A. Puolimatkan Oy:n kanssa. Helsingin kaupunki käytti etuosto-oikeuttaan ja lunasti kartanoalueen itselleen.

Vuosia tyhjillään ollutta rakennusta on koitettu vuokrata kaupungilta yksityiskäyttöön laihoin tuloksin. Rakennus on kaupungin myyntilistalla ja sille kaavaillaan avointa tarjouskilpailua.

Jollaksen kartanon rakennutti vuonna 1919 pankkiiri Viktor Alexander Tavaststjerna. Kartano jäi hänen leskelleen ja myytiin 1940-luvulla SOK:lle koulutuskeskukseksi. Tilat kävivät kuitenkin liian pieniksi ja Helsingin kaupunki lunasti kartanon 1961. 

Sota-aikana Jollaksen kartano oli lahden toiselta puolelta veneillä saapuneiden yli 3 400 virolaisen vapaaehtoisen värväystoimisto.

Kartano kaupunginmuseon sivuilla