Ruiskumestarin talo, Helsingin kaupunginmuseo

Helsingistä oli tullut Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812, jolloin kaupunki alkoi laajeta myös Kruununhaan pohjoisosaan, joka oli aiemmin laidunmaita. Kristianinkatu 12 sijaitseva talo on kantakaupungin vanhin puinen asuinrakennus. Talon rakennusaika paljastui vasta 2020 tutkimuksessa ollen 1816. 

Sen rakennutti alkuperäisen tiedon mukaan merimiehen leski Christina Wörtin. Kuitenkin myöhemmän vuoden 2020 kaupunginmuseon tutkimusten mukaan kuvio oli erilainen. 

Christina tytär Eva Sophia oli muuttanut piikomaan Viaporin linnoitukseen  (Suomenlinnaan) vuonna 1815, jossa tämä tapasi leskeksi jääneen kenraalimajuri Jevgraf Durnovon, jonka kanssa hän avioitui ja sai pojan. Avioliitto oli epäsäätyinen puolisoiden ikäeron oltua 30 vuotta. Durnovo rakennutti Kristianinkatu 12:een nykyisen talon vuonna 1816. Omistajaksi talolle merkittiin Durnovon köyhä anoppi, leski Wörtin, tuntemattomista syistä.

Christina Wörtinille ja tämän lapsille oli määrätty holhooja, joka Wörtinin kuoltua yritti saada talon kuolinpesän itselleen ja myydä sen. Venäjälle muuttanut Durnovo yritti estää myynnin ja haki omistusoikeutta taloon oikeusdessa, mutta merkintää kenraalimajurin omistuksista ei löytynyt, tämä hävisi ja talo myytiin.

Talon huonejärjestys vastasi nykyistä, mutta ulkoseinät oli alun perin punamullattu ja talossa oli aumakatto. Kuistia ei ollut.

Tontilla on alusta asti ollut piharakennus, jota on käytetty eri aikoina saunana, leivintupana ja asuntona. Tontin perällä oli ulkorakennus, jossa sijaitsivat talli, navetta, vaunu- ja puuvaja sekä ulkohuoneet. Tontilla oli myös kaivo.

Wörtinin jälkeen kiinteistöllä oli useita lyhytaikaisia omistajia, joista osa ei asunut talossa itse vaan vuokrasi sitä muille.


Ruiskumestari pihallaan hevosineen, taustalla perhettä, n. vuonna 1920. Katso suurempi kuva täältä. Kuva: Constantin Grünberg / HKM

Vuonna 1859 tontin rakennuksineen osti silloinen ruiskumestari Alexander Wickholm, joka vastasi muun muassa kaupungin palokalustosta ja nuohouksen valvonnasta. Wickholmin perheeseen kuuluivat Erika-vaimo sekä lapset Augusta, Alexander ja Frans. Vuonna 1863 perhe muutti raatihuoneelle, jonka vahtimestariksi Alexander Wickholm palkattiin. Kristianinkadun talot annettiin vuokralle.

Vuonna 1868 Wickholm suunnitteli talon laajentamista, mutta toteutti vain katon muuttaminen satulakatoksi ja ullakon avartamisen. 1870 perhe muutti takaisin Kristianinkadulle, jossa kaupunginvoudiksi edennyt Alexander Wickholm asui loppuikänsä vuoteen 1896 asti.

Wickholmin tytär Augusta Nevalainen peri tontin rakennuksineen. Hän kunnostutti puutalot, uusi tulisijoja ja muutti päärakennuksen avokuistin umpinaiseksi. Vuonna 1905 hän antoi purkaa talousrakennukset tontin perältä ja rakennutti niiden tilalle kolmikerroksisen kivitalon, jossa oli vuokra-asuntoja.

Augusta Nevalaisen kuoltua vuonna 1912 talo siirtyi hänen Martta-tyttärelleen, joka muutti myöhemmin sukunimensä Bröyeriksi. Pääosin ulkomailla ja muualla Helsingissä asunut tanssitaiteilija Martta Bröyer muutti takaisin taloon 1956. Vuonna 1974 kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokas kiinteistö myytiin Helsingin kaupungille.

Perusteellisen tutkimuksen ja restauroinnin jälkeen Helsingin kaupunginmuseo avasi puurakennukset Ruiskumestarin taloksi nimettynä museona 1980. Sen jälkeen taloja ja museota on korjattu ja uudistettu pari kertaa, mm. vuosina 2016–17.

https://ruiskumestarintalo.fi/nayttelyt/ruiskumestarin-koti/